Valaistusalalla yleensä ensimmäisenä vastaantuleva suure on valaistusvoimakkuus, johon pääosa valaistussuosituksista ja -ohjeista perustuu. Valaistusvoimakkuus on suure, joka kertoo, kuinka paljon valoa (näköaistilla havaittavissa olevaa sähkömagneettista säteilyä) kohdistuu määrätylle pinnalle pinta-alayksikköä kohti. Valaistusvoimakkuus riippuu suoraan pinnalle tulevasta valovirrasta ja kääntäen valaistavan pinnan alasta. Tästä riippuvuudesta seuraa käänteinen neliölaki, joka on suoraa seurausta geometriasta. Sama valokeila valaisee kaksi kertaa kauempana neljä kertaa laajemman pinnan. Koska valokiilan sisällä kulkevan valon määrä (valovirta) on kuitenkin sama, pienenee valaistusvoimakkuus etäisyyden kaksinkertaistuessa neljäsosaan.
Artikkeli on julkaistu VALO 2/2016 -lehdessä.